Kokemukseni HRA-koulutuksesta: syvyyttä ja uusia näkökulmia

Olen tehnyt HR-työtä ja rekrytointeja jo vuosia. Olen kirjoittanut kymmeniä työsopimuksia, vetänyt lukemattomia haastatteluja ja ollut mukana niin organisaatiomuutoksissa kuin kehityskeskusteluissa. Ajattelin, että HRA-koulutus olisi lähinnä kertausta – pieni päivitys tuttuihin asioihin. Mutta sain paljon enemmän kuin odotin.

Koulutus vei minut ytimeen. Ei vain HR-prosessien logiikkaan, vaan siihen, miksi me tätä työtä oikeasti teemme. Miten suuri vastuu ja vaikutus meillä HR-ihmisillä voi olla. Opin paljon uutta – ja yhtä paljon vanhaa avautui ihan uudella tavalla.

Erityisesti sydäntäni sykähdytti koulutuksen juridinen osuus. En olisi uskonut sanovani tätä ääneen, mutta kyllä – nautiskelin pykälistä! Työlainsäädäntö, sopimusriskit, irtisanomistilanteet… Ne eivät tunnu pelkältä pakolliselta pahalta, vaan tärkeältä työkalupakilta, joka tuo turvaa ja selkeyttä sekä työnantajalle että työntekijälle. Ymmärsin, että hyvä HR ei ole vain kuuntelija tai sparraaja – se on myös lakimiehen ja ihmistuntijan yhdistelmä, joka rakentaa luottamusta arjen päätöksissä.

Mutta ehkä tärkeintä oli se, mitä koulutus sai aikaan minussa itsessäni. Jäin miettimään, olenko itse joskus jäänyt liikaa rutiinien ja kiireen alle. Unohdanko välillä, kuinka merkityksellistä tämä työ on – ja kuinka paljon voin vaikuttaa, jos otan askeleen taakse ja katson kokonaisuutta. Tämä koulutus ei muuttanut minua toiseksi ihmiseksi. Mutta se muistutti, miksi lähdin HR-uralle alun perin. Se sytytti uudelleen sen kipinän, jonka arki joskus vähän peittää. 

Jos olet kokenut HR-ammattilainen ja mietit, kannattaako koulutukseen lähteä – voin sanoa rehellisesti: kannattaa. Se ei ole vain uusia dioja ja vanhojen asioiden pyörittelyä. Se on pysähtymistä, oivaltamista ja itsensä ravistelua lempeästi mutta määrätietoisesti.