Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2026:18: tasa-arvolain vaatimukset työnantajan harkintavallassa

Tapauksessa arvioitiin, oliko A:ta syrjitty sukupuolen perusteella, kun hänen hakemaansa tehtävään oli valittu toista sukupuolta oleva vähemmän ansioitunut henkilö. Ratkaisulla on erityistä merkitystä julkiselle sektorille, mutta sen linjauksia voidaan soveltaa laajemminkin työelämän erilaisiin valintatilanteisiin.

Asiassa syntyi syrjintäolettama

Tapauksessa A työskenteli ulkoministeriössä lähetystöneuvoksen virassa. Ulkomaanedustuksen siirtokierroksella A ilmoittautui kahteen edustuston päällikön sijaisen tehtävään. A:ta ei kuitenkaan valittu kumpaankaan tehtävään, vaan tehtäviin määrättiin toista sukupuolta olevat A:ta vähemmän ansioituneet henkilöt. A katsoi, että häntä oli menettelyssä syrjitty sukupuolen perusteella ja vaati tasa-arvolain mukaista hyvitystä. Ulkoministeriö puolestaan katsoi, että kyse oli työnantajan direktio-oikeuden käytöstä sekä tehtävään määräämismenettelyyn ja siirtosuunnitteluun liittyvistä erityispiirteistä.

Korkeimman oikeuden mukaan asiassa oli syntynyt syrjintäolettama, kun ansioituneempaa hakijaa ei valittu tehtävään ja tehtävään määrättiin toista sukupuolta oleva henkilö. Syrjintäolettaman synnyttyä työnantajalla on velvollisuus osoittaa, että ansioituneemman henkilön sivuuttaminen on johtunut muusta hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.

Korkeimman oikeuden mukaan valintaa ei perusteltu riittävästi

Korkeimman oikeuden mukaan ulkoministeriön toiminnan tarpeet ja tehtäväkierron tavoitteet voivat tietyissä tilanteissa oikeuttaa vähemmän ansioituneen virkamiehen valinnan.

Tässä tapauksessa korkein oikeus kuitenkin katsoi, ettei ulkoministeriö ollut riittävällä tavalla yksilöinyt niitä seikkoja, joiden perusteella vähemmän ansioituneiden, vastakkaista sukupuolta olevien virkamiesten valinta olisi johtunut muusta hyväksyttävästä syystä kuin sukupuolesta. Näin ollen syrjintäolettama ei kumoutunut, ja ulkoministeriö velvoitettiin suorittamaan A:lle tasa-arvolain mukaista hyvitystä.

Yleisluontoiset perustelut eivät riitä kumoamaan syrjintäolettamaa

Ratkaisu KKO 2026:18 havainnollistaa, että vaikka työnantajalla on harkintavaltaa ja mahdollisuus ottaa huomioon organisaation toiminnallisia tarpeita, tämä ei poista velvollisuutta perustella tehtyä valintaa silloin, kun asiassa syntyy syrjintäolettama. Erityisesti tilanteissa, joissa objektiivisesti ansioituneempi henkilö sivuutetaan, ansiovertailun merkitys korostuu. Pelkästään yleisluonteiset ja abstraktit perustelut eivät tällöin riitä syrjintäolettaman kumoamiseen.

Ratkaisu vahvistaa tasa-arvolain keskeistä perusajatusta, jonka mukaan sukupuolisyrjinnän kielto ulottuu myös tilanteisiin, joissa työnantaja käyttää harkintavaltaansa. Harkintavalta ei ole itsessään tasa-arvolain vastaista, mutta sen käyttö edellyttää, että valinnan perusteena olevat seikat yksilöidään riittävän konkreettisesti. Harkintavalta ei täten ole rajoittamatonta, vaan sen käytön on oltava läpinäkyvää ja kestettävä myös jälkikäteinen arviointi. Ratkaisu muistuttaa, että ansioituneemman hakijan syrjäyttämistä on aina voitava perustella konkreettisilla ja hyväksyttävillä syillä.

​​​​​​​​​​​​