hra blogi | 03.12.2024 08:00
Työelämä tarvitsee eri ikäisiä osaajia
Riitta Tolvanen, henkilöstöjohtaja (eläkk.), mentori & kirjailija, käsittelee blogitekstissään ikädiversiteetin merkitystä työnantajan että työnhakijan näkökulmasta omien kokemuksiensa kautta.
Viime aikoina julkisuudessa on käyty keskustelua 55+ -vuotiaiden työllistymishaasteista
Teeman puitteissa on käynnistetty mm Reetta Rajalan aloittama 55 Rise and shine -liike, jonka tarkoituksena on edistää ikätasa-arvoa Suomen elinkeinoelämässä. Myös Ira Hammermann on nostanut teemaa ansiokkaasti esille mm erilaisissa luentotilaisuuksissa, esim. Henkilöstöjohdon ryhmä HENRY:n tilaisuudessa marraskuun alkupuolella.
Tämä on tärkeä teema, mutta ei ihan uusi. Työurien pidentäminen molemmista päistä on mainittu usein myös poliittisten päättäjien suulla. Puhutaan paljon myös monimuotoisuudesta, diversiteetistä, jonka tiedetään mm. edistävän yritysten innovatiivisuutta, parantavan osaamispohjaa ja työnantajakuvaa. Toisin sanoen, diversiteetti voi edesauttaa yrityksen kilpailuetua. Ikä-kysymys on yksi diversiteetin osatekijä. Iän perusteella ketään ei saa syrjiä.
Omakohtaisia kokemuksia työntekijän näkökulmasta
Olen toiminut työelämässä 40 vuoden ajan, ja kokenut urallani omakohtaisesti erilaiset vaiheet eri ikäisenä ja erilaisissa elämäntilanteissa. Heti kauppakorkeasta valmistuttuani 24-vuotiaana sain ensimmäisen vakituisen työpaikkani, lähetettyäni ensin n. 60 työhakemusta eri yrityksiin. Työn saanti ei ollut helppoa silloinkaan.
Olin onnekas, sillä minulla oli erinomainen työnantaja. Samassa yrityksessä viihdyinkin 25 vuotta. Viihdyin siksi, että minuun luotettiin ja sain kokemusta erilaisista työtehtävistä, assistentista vaativiin päällikkötehtäviin niin hallinnollisissa kuin kaupallisissakin rooleissa. Olin haaveillut aikoinaan psykologin urasta. Päädyin kuitenkin opiskelemaan kauppakorkeaan, mutta kuinka ollakaan, minusta tuli henkilöstöpäällikkö. Elin noina aikoina tyypillisiä ruuhkavuosia. Perhe, pienet lapset, pitkät työpäivät. Sinä aikana oppi hyvin organisoimaan ja jakamaan kotitöitä puolison kanssa. Nuo 25 vuotta saman työnantajan palveluksessa olivat minulle eräänlainen jatkokorkeakoulu.
Opin mm. sen, että kun henkilöstöstä pidetään hyvää huolta, he palvelevat asiakkaita hyvin ja sitä kautta syntyy tulosta yritykselle. Näistä kolmesta tekijästä muodostuu eräänlainen positiivinen kierre. Kirjoitin tästä teemasta myös kirjan Markku Kaijalan kanssa (Henkilöstö - strateginen investointi, 2020).
Noiden 25 vuoden jälkeen päätin tehdä henkisen benjihypyn – oikeaa en koskaan uskaltaisi
Päädyin uuden, erilaisen työnantajan palvelukseen henkilöstöjohtajan rooliin. Kyseisenä vuotena täytin 50 v. Näiden seuraavien 5 vuoden aikana opin taas paljon uutta, mm. strategisen ajattelun merkityksestä sekä sen, että koulutustaustasta, iästä ym. huolimatta osaavat työntekijät tuntevat tervettä ammattiylpeyttä.
Seuraava urasiirtoni tapahtui sinä vuonna, kun täytin 55 v. Minut palkattiin valtiolliselle sektorille henkilöstöjohtajaksi. Uudessa tehtävässäni pystyin hyödyntämään kaikkea aikaisemmin oppimaani, ja sain oppia edelleen lisää, ehkäpä vieläkin enemmän kuin aikaisemmissa rooleissani.
Tämän 10 vuoden työrupeaman jälkeen olen jo siirtynyt työelämän ulkopuolelle tarkkailemaan maailman menoa helikopteri-, vai pitäisikö sanoa drooni-perspektiivistä. Pystyn edelleen hyödyntämään osaamistani mm mentorin roolissa. Näin pysyn itsekin ajan hermolla. Tämä lienee sitä elinikäistä oppimista.
Työnantajan näkökulma: työelämä tarvitsee eri ikäisiä työntekijöitä
Työurani aikana olen toiminut henkilöstöjohdon tehtävissä, johtoryhmän jäsenenä ja työnantajan edustajana n. 30 vuotta. Matkan varrella olen rekrytoinut satoja henkilöitä erilaisiin tehtäviin nuorista harjoittelijoista johtotason konkareihin. Työelämä tarvitsee eri ikäisiä työntekijöitä. Rekrytoinneissa potentiaali ja osaaminen ovat ratkaisevia tekijöitä, ei ikä. Eri ikäisillä on usein, varsinkin rekrytointivaiheessa, erilaiset toiveet ja odotukset työnantajaa kohtaan. Tämä asettaa omat haasteensa. Miten paljon työnantaja voi tulla vastaan, kun joudutaan huomioimaan työehtosopimukset, yrityksen henkilöstöpolitiikka, tasa-arvovaatimukset jne.? Miten yrityksessä suhtaudutaan läsnä- / etätyöhön?
Olen törmännyt vuosien mittaan usein termiin ”ikäjohtaminen”
Mielestäni ikä ei ole johtamisen kriteeri. Sen sijaan voisimme puhua johtamisesta erilaisissa elämäntilanteissa. Alla joitakin huomioita:
- Työelämää aloittelevat nuoret tuovat työyhteisöön uusia näkemyksiä ja osaamisia. He tarvitsevat kuitenkin perehdyttämistä, tukea ja rohkaisua niin työtovereilta kuin esihenkilöiltäkin. Viime aikoina on puhuttu siitä, että joissakin tapauksissa nuoret tarvitsevat myös opastusta työelämätaitoihin. Työ- ja vapaa-aika saattaa mennä sekaisin somen villissä viidakossa.
Mentorin roolissani olen huomannut, että monet nuoret ovat vaarassa uupua jo heti työuransa alkumetreillä. Tähän on syytä kiinnittää huomiota työyhteisöissä. Meillä ei ole varaa menettää tulevaisuuden osaajiamme.
- Ruuhkavuosia elävät tarvitsevat ymmärrystä pienten lasten, sairaiden läheisten tms. hoitamiseen liittyviin työelämän joustotarpeisiin.
- Konkariosaajista kannattaa pitää huolta, kehittää myös heidän osaamistaan ja arvostaa heidän kokemustaan niin, että he jaksavat työssään ja siirtävät osaamistaan nuoremmille kollegoille ennen eläkkeelle siirtymistään.
- Konkareita kannattaa myös palkata uusiksi työntekijöiksi. Heillä on yleensä työmotivaatio kohdallaan ja elämän realiteetit ovat muokanneet suhtautumista työelämään. Työnantajat saattavat pelätä sitä, että iäkkäämmillä työntekijöillä olisi nuorempia enemmän sairauspoissaoloja. Omien havaintojeni mukaan näin ei kuitenkaan ole.
Erilaiset ja eri ikäiset työntekijät rikastuttavat työyhteisöä
Se edellyttää kuitenkin erilaisten mielipiteiden ja näkemysten suvaitsemista. Meidän pitää arvostaa ja kuunnella toinen toisiamme. Yrityksen arvomaailma ja hyvä johtaminen voivat tukea tätä. Halusin kertoa oman tarinani esimerkkinä siitä, että uuden työn löytäminen voi olla mahdollista myös 50- ja 55-vuotiaana. Samalla se kertoo siitä, että on olemassa organisaatioita, niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla, jotka ovat valmiita rekrytoimaan osaajia iästä riippumatta. HRA-koulutus antaa valmiuksia myös ikädiversiteetin huomioon ottavaan rekrytointiin. Suosittelen.
Kirjoittaja
Riitta Tolvanen (LinkedIn)
Henkilöstöjohtaja (eläkk.), mentori, kirjailija
Ri-Hy kauppakamarin HRA-tutkintolautakunnan jäsen
Henkilöstöjohdon ryhmä HENRYn Rekryverkoston perustaja- ja aktiivijäsen
Harrastuksia: kuorolaulu, käsityöt, mökkeily